Keskiviikkoaamuna kello soi ympäri pääkaupunkiseutua kello 3.30–4.00, kun teekkariretkikuntamme valmistautui lähtöön lentokentälle. Omalla kohdallani mieli oli intoa täynnä, vaikka aiemmin diplomityöllä kerrytetty univelka alkoi jo painaa.
Matka kentälle sujui kaikilta hyvin, ja saimmekin kaikki koneeseen ilman suuria ongelmia. Niinpä matka kohti Frankfurtia alkoi!
Frankfurt:
Frankfurtissa itsessään asuu noin 700 000 asukasta, mutta sen metropolialueella, jota kutsutaan Rein-Mainiksi, asuu peräti 4 miljoonaa ihmistä. Frankfurt on bisneksen keskus Saksassa ja sitä kautta myös yksi tärkeimmistä bisneskeskuksista koko Euroopassa. Tästä kertovat myös Euroopan keskuspankin ja monen muun suuren pankin sijainti kaupungin keskustassa.
Frankfurtiin saavuttuamme ensimmäiseksi iski silmään lentokentän koko! Yksi Euroopan vilkkaimmista kentistä oli selkeästi suurempi kuin Helsinki-Vantaan lentokenttämme ja täynnä vilskettä! Itse asiassa Frankfurtin lentokenttä on Saksan suurin ja Euroopan kolmanneksi suurin. Lisämaustetta tähän toi oma suunnistustiimimme, johon kuului monta halukasta eriävillä mielipiteillä oikeasta suunnasta – ja muutenkin vauhti päällä (erityismaininta Aleksille!).
Jotenkin onnistuimme kuitenkin löytämään tiemme Frankfurtin päärautatieasemalle, josta lähdimme kävelemään rautatieaseman rakennustyömaiden välistä hotellillemme. Saavuttuamme hotellille saimme kuulla, että emme valitettavasti pääse vielä kirjautumaan sisään, mutta sen sijaan voisimme jättää tavarat vähän ehkä epäilyksiä herättävään matkalaukkuhuoneeseen. Tämän jälkeen meille oli varattu pöytä Bockenheimer Stubbravintolasta. Kiertelimme hetken aikaa ravintolan lähistöllä odottaen sisäänpääsyä. Ravintolan erittäin mukava henkilökunta ihmetteli hieman, kun ovella oli 12 nälkäistä teekkaria kokeilemassa ovea ennen kuin ravintola oli edes avannut. Ravintolassa pääsimme nauttimaan perinteistä saksalaista schnitzeliä ennen kuin jatkoimme matkaa kohti messualuetta! Kyseisen paikan schnitzel oli todennäköisesti reissumme paras! Tässä toki voi olla myös se, että peräkkäisinä kertoina nautitun leivitetyn lihapalan houkuttelevuus laskee jyrkästi (katso diagrammi). Laajaan vertaisarviointiin perustuvan tutkimuksen (joka ei ollut tehty Excelillä viidessä minuutissa) perusteella voimmekin huomata, että viikon aikana ei välttämättä kannata ottaa kolmatta schnitzeliä.
Diagrammi 1. Leivitettyjen lihapalojen kiinnostavuus ravintona
Ensimmäinen ja toiseksi viimeinen schnitzeli reissulla
Ensimmäinen mielikuva messualueesta oli ehdottomasti sen valtava koko. Frankfurt Messe -alue koostuu 11 eri hallista, joissa on näyttelytilaa yhteensä 372 000 m² sekä lisäksi 67 000 neliömetriä ulkonäyttelytilaa. Vertailun vuoksi Helsingin messukeskuksessa näyttelytilaa on noin 74 000 m².
ISH-messut, yhtenä Messe Frankfurtin suurimmista tapahtumista, täyttivät kaikki hallit, ja pian kävi ilmi, että pelkästään etukäteen valittujen yritysten ständien löytäminen veisi runsaasti aikaa. Kaikkia näyttelysaleja ei yksinkertaisesti pystyisi kiertämään kahdessa päivässä.
Ensimmäisenä messupäivänä suuntasimme automaatio-osastolle, jossa vietimmekin lähes koko päivän. Osastolla oli useampi reissua sponsoroinut yritys esittelemässä tuotteitaan ja ohjelmistojaan. Automaatio-osastolla tutustuimme muun muassa MyMetecin energian- ja vedenkulutuksen mittausohjelmistoon, Simapin edistyksellisiin patterilämmitysverkostojen säätö- ja tasapainotusratkaisuihin, Fidelixin uuteen valvomografiikkaan ja -ohjelmistoon, Oumanin automaatiojärjestelmien komponentteihin sekä lopuksi Produalin automaatiokenttälaitteisiin ja huonesäätimiin. Ensimmäisen päivän päätteeksi suuntasimme vielä messujen Bathroom Experience -osastolle, jossa näytillä oli vesikalusteita niin pitkälle kuin silmä kantoi.
Osasto vakuutti erityisesti tuotteiden esillepanolla, ja kontrasti automaatio-osastoon oli valtava. Vesikalusteita markkinoitiin näyttävästi verrattuna automaatiotuotteisiin. Toisaalta tämä oli ymmärrettävää, sillä automaatiojärjestelmät ovat pääasiassa insinöörien alaa, kun taas vesikalusteita käyvät ihailemassa rakennusten konseptien ja visuaalisten ilmeiden parissa työskentelevät henkilöt. Esillepanon merkitys korostuu erottautumisen kannalta, kun taas automaatio-osastolla tuotteiden tekniset tiedot ja laatu saavat insinöörimielet innostumaan.
Bathroom Experience -osaston jälkeen ryhmämme alkoi innostua mahdollisista messujen eeppisistä jatkobileistä, joita Joonas oli jo ehtinyt hehkuttaa matkan alussa. Valitettavasti jatkot jäivät kuitenkin löytämättä, olivatpa ne sitten jossain toisessa hallissa tai kerroksessa. Etsintöjen saldo oli lopulta kaksi tuntia, pari hallia hanoja ja kaksi olutta – saldo sekin. Laihojen jatkojen jälkeen suuntasimme hotellin viereen syömään ja lataamaan akkuja ennen pääpäivää.
Retkikunnan kommentteja 1. messupäivästä:
Pekka:
Päivä: Rehellisesti, vaikka oli mielenkiintoista asiaa niin, en kyllä muista ennen kahvin juontia mitään.
Ilta: Illalla söimme laadukkaassa Royal Pizzassa vastapäätä hotellia :D. Pizzeria sijaitsi loogisesti hotellin aulassa. Kuvittele kotimaan perus pizzeria sokoshotellin aulaan, suhteellisen hämmentävää. Ruuasta ei jäänyt muuta mieleen kuin se, että ei kannata ottaa Meten kanssa samaa annosta. Kokin kommentit Meten antamaan kritiikkiin annoksesta oli, että sellaista sen kuuluukin olla (kuivaa ja mautonta) kiitos Mette😊.
Tästä suuntasimme parhaaseen baariin mitä lähistöltä löytyy eli oman hotellimme aulabaariin…. Täällä hämmästytti baarin käytännöllisyys: baarin menun sai vain QR-koodilla joka oli plexin takana niin kaukana, että edes Antti ei tiskin yli kurottamalla saanut sitä kertaakaan toimimaan :). Onneksi pyytämällä olutta sai —-> olutta!
Aleksi: Paras hetki oli luonnollisesti ensimmäisen olue puraisu.
Tuuli: Parasta oli ehdottomasti seura, messut ja kiinnostavat yritykset! Mieleen jäi myös Royal Pizzan pakastelätty.
Markus: Ekan päivän paras hetki oli tajuta Bathroom Experiencessä, että ollaan pari yhteiskuntaluokkaa liian alhaisia kuluttajia, jotta kelvattaisiin testailemaan niiden vessanpönttöjen ergonomiaa. Tosissaan oli mielenkiintoista nähdä energiaa säästävien automaatiojärjestelmien prototyyppejä ja konkreettisia esimerkkejä (Simap messujen top 1 firma).
Torstai
Retkikuntamme nukkui kokonaisuudessaan hyvin ja latasi akkunsa täyteen, sillä aamupalalla vallitsi selvästi energisempi tunnelma kuin edellisenä päivänä. Suunnitelmana oli saapua aikaisin messualueelle, jättää aikaa vapaalle kiertelylle ja yrittää löytää jatkot.
Toisena messupäivänä tutustuimme muun muassa ilmanvaihto- ja energiaratkaisuihin eri messuhalleissa. Messukeskusalueella sijaitsi yhteensä viisitoista valtavaa messuhallia! Aloittaessamme päivän tutustuimme Systemairin ilmanvaihtokoneisiin ja puhaltimiin. Viihdyimme Systemairin osastolla pitkään, sillä tarjolla oli jo aamupäivästä nälkäisille ja janoisille teekkareille sopiva avoin baari. Nautimme siis Michelin-luokan tapaslounaan ja aloitimme nestetasapainon optimoinnin torstaille. Ilmanvaihtokoneiden jälkeen suuntasimme energiajärjestelmiä esittelevälle osastolle, jossa tutustuimme Oilonin suuriin maakaasupolttimiin ja lämpöpumppuihin. Oilonin osastolla vieraita muistettiin saksalaisilla perinneherkuilla, kuten pretzeleillä ja Franziskaner-vehnäoluilla. Seuraavaksi kävimme suunnitteluohjelmistojen osastolla tutustumassa MagiCadin tuotteisiin ja liiketoimintamalliin. Päivän viimeisenä sponsorivisiittinä kuuntelimme Itulan kattosäteilijöiden esittelyn.
Itulan kojulla oli myös muita suomalaisia yrityksiä, joiden kanssa keskustelimme. Saimme tietää, että suomalaiset yritykset eivät välttämättä lähde Saksaan asti messuille toiminnan laajentamisen tavoitteena vaan tehdäkseen kauppaa ja luodakseen kontakteja erityisesti suomalaisten asiakkaiden kanssa.
Messukiertelyn lopuksi vierailimme vielä pienen suomalaisen LVI-koneita valmistavan yrityksen, AIRfinin, pisteellä. Yritys valloitti kaikkien ryhmäläistemme sydämet. AIRfin perustettiin vuonna 2018, ja sen jälkeen yritys on kohdannut monia haasteita, kuten koronapandemian ja Ukrainan sodan. Näistä haasteista huolimatta yrityksen liikevaihto on käytännössä tuplaantunut joka vuosi. Heidän tiiminsä hyvä henki teki vaikutuksen, ja toivomme vain parasta tälle porukalle. Lähtiessämme AIRfin pisteeltä he täyttivät vielä kaikkien taskut ja reput oheistuotteilla, syötävällä ja juotavalla.
Toisen päivän päätteeksi palasimme ilmanvaihtokoneosastolle, jossa pääsimme vihdoin kokemaan ISH-messujen pääattraktion – afterworkit. Avoin baari tarjosi ruokaa ja juomaa nälkäisille ja janoisille messuvieraille. Päivän aikana saamiemme vinkkien perusteella suuntasimme nauttimaan laulavien baarimikkojen esityksistä, drinkeistä ja herkullisesta saksalaisesta perinneruoasta.
Huippuluokan jatkoilta löytyi myös muun muassa ruotsalainen kolmen hengen yritys, jolla oli kuulemma töitä kaikille, vuosisadan rakkaustarina, pientä kompurointia ja mysteerinen nyytti (ei lisäselitystä tarjolla).
Huippuluokan jatkot venyttivät verkostoitumisaikaamme messuilla niin kauan, että narikka, jossa takkimme olivat, meni kiinni ja takkimme siirrettiin toiseen paikkaan. Tästä alkoikin eeppinen takkien etsintä, jossa edes paikan vartijat eivät osanneet auttaa.
Seuraavaksi tapahtunutta teekkarin on vaikea ymmärtää:
Narikassa on henkilökuntaa paikalla, mutta takit silti viety pois. Ja ei, ne ei ole viety vieressä olevaan lukolliseen huoneeseen vaaaaan vajaan 1km päässä sijaitsevaan rakennukseen. Eli joku tosiaan roudasi kaksi naulakkoa toiselle puolelle messualuetta.
Ja sitten tulikin ohjeiden vuoro:
Käänny tästä vasemmalle, mene hissillä alas käänny vasemmalle kävele rakennuksen vieressä, käänny oikealle ja seuraa dependance kylttejä. Muuten hyvä mutta mitkä dependance kyltit????(1 nähtiin, ei iha riittäny..) Tässä vaiheessa oli myös hauska havaita meidä porukan eri suunnistustiimit. Tais olla ainakin 4 eri porukkaa ja nyytti etsimässä takkeja ja ilmeisesti vain minä olin edes kuullut ohjeet missä takit ovat… :D.
Lopulta oikea rakennus löytyi ihan sattumalla kun ohi kulkeva saksalainen kiroili niin äänekkäästi, että oli helppo ymmärtää, että oltiin samalla asialla.
Tässä rakennuksessa piti vielä päätellä oikea ovi 3 ovesta, nousta portaat 1.kerrokseen ja siellä tajuta etsiä käytävä, kääntyä vasemmalle ja avattava kiinni oleva ovi. Tämän oven takan oli yksi naulakollinen takkeja eikä aluksi ketään. Alla kuvaus narikassa olevan työntekijän meille opastamasta reitistä:D… (ruksilla ainoan kyltin sijainti ja vihreällä innokkaimpien suunnistajien reitti)
Matka narikasta takkien uuteen säilytyspaikkaan
Lopulta oli siis taas takit omistajillaan ja voitiin palata hotellille :). Joku oli myös saanut tiedon, että suomalaisyritysten edustajat kokoontuisivat tietyssä kuppilassa ja olivat ilmeisesti pyytäneet meitä sinne moikkaamaan. Eli illaksi suunnattiin ensin paikalliseen sporttibaariin ja sieltä sitten tunnustelemaan Frankfurtin yöelämää :).
Retkikunnan kommentteja 2. messupäivästä:
Pekka: Tony, 10/10 myyntimies. Mattilat taisi olla vauhdissa. Nyytti pääsi kotiin.
Joonas: Mieleen jäi Airfin innokkuus meistä kun kävimme heitäkin katsomassa vaikka ennakkoon ei sellaisesta oltu sovittukaan.
Katja: Toinen messupäivä tarjosi elämyksiä, matkaa hotellille tehtiin nyytin kanssa. Pahoittelut vielä huonekavereille.
Toni: Hyvät puitteet ja hyvä seura!
Tuuli: Nyytti jää elämään.
Pinja: Hienoa oli nähdä kuinka monia toimijoita alalla on ja kuinka kaikilla oli omat ratkaisunsa alan kehittämiseksi. Kokemuksena ISH-messut olivat ainutlaatuiset ja kierreltävää olisi riittänyt vielä useammaksi päiväksi.
Perjantai
Kahden intensiivisen messupäivän jälkeen päätimme aamupalan jälkeen tutustua Frankfurtiin kaupunkina. Aamupäivän aurinkoisuudesta huolimatta kaupunki vaikutti hieman harmaalta, ja vanha rakennuskanta oli suurelta osin poissa näkyvistä. Tämä johtui todennäköisesti ainakin osittain toisen maailmansodan aikaisista pommituksista, joiden seurauksena suurin osa Frankfurtista tuhoutui täysin.
Keskusta kohosi vaikuttavasti pilvenpiirtäjineen, ja lisää rakennuksia oli vielä työn alla. Euroopan keskuspankin pääkonttori sekä muiden suurten pankkien rakennukset kuvastivat Frankfurtin taloudellista merkitystä. Täällä sijaitsi myös Credit Suisse, joka kuitenkin muutaman päivän päästä ostettiin pois ja lakkautettiin.
Aloitimme kierroksemme Frankfurtin säilyneestä vanhasta osasta, suunnaten Römerberg-aukiolle ja Römerin kaupungintalolle. Tämän jälkeen kävelimme kuuluisalle Iron Footbridge -rautasillalle, joka oli täynnä lukkoja, symboloimassa pariskuntien rakkautta. Vaikka nykyään monelta tällaiselta sillalta lukot käydään aika-ajoin poistamassa, löysimme sillalta jopa 2000-luvun alussa kiinnitettyjä lukkoja :).
Edellisenä päivänä meille oli suositeltu paikallista herkkua, Struwwelpeteriä ja wienerschnitzeliä vihreällä kastikkeella, tarjoiltuna omenasiiderin kera. Vaikka emme puhuisikaan suuresta makuelämyksestä, se oli mielenkiintoinen kokemus. Erityisesti porukan ainoa kasvissyöjä sai nauttia erikoisesta annoksesta, johon kuului neljä perunalohkoa ja salaatinlehti vihreän kastikkeen kera.
Matkamme jatkui Maintoweriin, josta avautui upea näkymä yli Frankfurtin. Korkeanpaikankammoisuus hieman vaivasi joitakin, mutta kokemus oli ehdottomasti näkemisen arvoinen. Keskustelumme kääntyivät nopeasti rakenteiden kestävyyteen ja turvallisuusratkaisuihin, erityisesti kun katselimme viereisen pilvenpiirtäjän työmaata. Kaiken kaikkiaan päivä antoi meille monipuolisen kuvan Frankfurtista sekä sen historiasta että nykypäivän merkityksestä.
Retkikunnan kommentteja kaupunkipäivästä:
Pekka: Frankfurtista jäi vaikutelma kovana bisneskaupunkina joka on kovassa kasvussa. Snitzelit alkoivat jo lounaan jälkeen riittämään. Illalla menimme syömään My Frankfurthiin. Harvoin on tullut illallisella naurettua niin paljon :D, kiitos Tuomas.
Aleksi: Mieleen painautui illallisella My Frankfurtissa tapahtunut maksuhäiriö/tippisekoilu välikohtaus ::D
Markus: Perjantaina oli muutaman schnitzel-päivän jälkeen mielenkiintoista tilata ravintolassa kananfilee ja olla oikeasti pelonsekaisissa tunnelmissa siitä, että tuoko tarjoilija kuitenkin nenän eteen leivitetyn rasvassa paistetun lihaletun.
Antti: 6/5 reissu!!
Terveisin,
Pekka Katajamäki, entinen Tekninen assistentti
Antti Berg, entinen Puheenjohtaja
Santtu Räsänen, entinen Rahastonhoitaja