Aamu kajastaa, mitä mainion Kotimaan Pitkä -ryhmä kokoontuu jo kulttimaineeseen nousseen konetalon eteen odottamaan bussiamme. Hetken kuluttua horisontissa alkaa kimaltamaan Mercedes-Benzin (mersun) johtotähti – heikoimmat pyörtyvät. ”Hypätkää kyytiin, olemme matkalla tulevaisuuteen” chauffeur[1] huudahtaa. Kujalle kaatuneet kannetaan penkeille (nahkaiset) ja loput loikkaavat paikoilleen aamun väsymystä tuntematta. Kumit vinkuvat. Matkamme alkaa.
Mercedeksen hellän tasaisesta kuljetuksesta huolimatta viimeisetkin alkavat virkoamaan muutaman varttitunnin jälkeen. Heidän kauhukseen kaikki tienviitat johtavat Kouvolaan. Hetken henkeä haukottuaan syke alkaa jälleen tasaantumaan, kun kuulevat että matka kohdistuu Kausalaan (Kouvolan parempaan ja varakkaampaan puoleen). Eikä aikaakaan, kun kaarramme Versaillesin palatsia muistuttavan rakennuksen eteen, jossa iso lapislatsulin värinen kyltti ilmoittaa saapuneemme Haltonin hoviin. Syke jälleen nousee.
Lämpimän ja raikkaan ilman täyttämään eteishoviin meidän päästää Haltonin toimistosegmentistä vastaava Janne Summanen, josta suuntaamme showroomiin ja ensimmäinen näytös voi alkaa. Kuulemme kattavan katsauksen kaikista kattoon ja kanavistoon asennettavista ratkaisuista, josta kaiken kaikkiaan käteen jää koko rakennuskokonaisuuden kattava ilmastointikokonaisuus. Siirrymme tehtaan puolelle, niin kutsutusti sorvin ääreen, jossa tehdaskollegat jo odottavat. Kierros läpi tehtaan käy lentoisasti laadunvalvoja Ossi Mannisen johdolla. Näemme kierroksella myös kone ylijumalamme: robotin. Tuo tunteeton olento, joka mitään kyselemättä toteuttaa tehtäväänsä mukisematta, kuten kunnollinen kesätyöläinen konsanaan. Kierroksemme päättyy mahonkisten ovien eteen, josta Haltonin tuotekehityksessä työskentelevä Tuomas Kaukola avaa portin tulevaan: R&D keskukseen.
Kukaan meistä ei ollut valmis tähän audiovisuaaliseen ja jopa transsiin saattavaan kokemukseen, joka eteemme ilmestyi. Hengitystiet olivat puhdistuneet. Silmät olivat vireinä. Olimme valmiita kuulemaan elämän tarkoituksen. Ääni taivaallisesta hormistosta kuului: ”Teidän, minun lasteni, tulee saattaa kansa pois painovoimaisesta ilmastoinnista, älkääkä saattako heitä tunkkaiseen sisäilmaan vaan ilmastoikaa heidät minun nimeeni, sillä teidän on lakki, harppi ja tushipullo iankaikkisesti”. Sana oli käynyt. Otaniemessä yliopisto vallattiin. Kuolleet nousivat eloon ja valo saapui kansalle. Jatkoimme psykedeelisten nautintojen ääressä (huumeet eivät liittyneet asiaan) akustiikkahuoneeseen ja virtojen visualisointiin. Olimme sanattomia.
Mykkä joukkiomme valui kokemuksesta ällistyneenä takaisin showroomiin, jossa vierailumme päätettiin laulu raikuen. Kiitimme, kumarsimme ja poistuimme etuoikealle kuten pitää, vähin äänin. Ulkona chauffer: ”mikäs teitä vaivaa? Veikö kissa kielen”. Istuimme vähin äänin kuohkeille penkeille, josta matka kävi kohti kauppatoria.
Pysähdys kauppatorille voitanee jättää väliin, mutta mainittakoon kuitenkin, että pitäjän koosta huolimatta valikoimaa riitti miltein liiaksikin. Hurmoksesta jo toipuneena joukkiomme hajaantui innokkaasti maallisten nautintojen kehtoon. Ken löysi itselleen lihakimpaleen ken mallasjuomasen. Osa haltioitui elektroniikan ääreen (uuden maailman tuotoksia). Vetojuhdiksi valjastetut rautahevosemme 4” renkailla varustettuna ja taakasta lievästi vinkuen, viilettivät uljaina salin käytäviä pitkin aina Mercedeksen takakontille asti. Kuola valuen janoisina lastasimme sotasaaliimme kyytiin ja lähdimme kohti majoitustamme Hattulaan.
Saapuessamme alkoi juuri sopivasti paikallisen hovin rieha. Meidät ruokittiin, juotettiin (kohtuudella) ja meitä huvitettiin. Talonväki oli meitä varten ja karavaaneja hyödyntäen hankkinut japanilaisen tuotteen, ”Karaoken[2]”. Ilta sujui mallikkaasti ja osa meistä myös lepäsikin. Odotimme jännittyneesti mitä seuraavana päivänä tapahtuisi? Eräät juoruilivat, että lähtisimme Manchesteriin. Huomenna kaikki selvisi.
[1] Ranskaa, lausutaan: sauffer
[2] Karaoke on Japanista alkunsa saanut amatööriviihteen muoto, jossa asiakkaat esittävät ravintola- tai muulle yleisölle iskelmiä säestyksenään videotallenteinen orkesteriäänite tahdistettuine tekstityksineen.
– Aleksi Mattila, kerhon Isäntä
Torstai
Kotimaan Pitkän toisena päivänä vierailimme A-insinöörien toimistolla Tampereen keskustassa. Matka taittui Kouvolasta selvittyämme jälleen mukavasti bussissa laulellen. Excursion kohteena ollut toimisto oli vanha Anttilan tavaratalo, johon A-insinöörit olivat laajentaneensa toimintaansa naapurista.
A-insinöörit ovat suomen suurimpia rakennuttamisen asiantuntijoita. Lisäksi A-insinöörit ovat erikoistuneet erilaisiin suunnittelutöihin sekä teollisuus- ja talotekniikkaan. Kerhoamme erityisesti kiinnosti talotekniikan ilmanvaihto ja jäähdytysratkaisut. Excursion isäntinä toimivat Sasu Karkiainen, Henna Rautio, Reima Mäkiranta ja Anna-Maria Kolhinen kertoivat A-insinöörien historiasta, toiminnasta ja tulevaisuudesta. Kuulimme erilaisista A-insinöörien tekemistä projekteista ja niissä käytetyistä innovatiivisista ratkaisuista. Parhaiten projekteista mieleen jäi asunrakennukseksi muutetuin vanhan tehdasrakennuksen ylimpien kerrosten jäähdytyksen ongelmat. Suurten ikkunoiden takia lämpenevään rakennukseen ei ollut mahdollista asentaa suurta ilmanvaihtoa, sillä sen julkisivu oli suojeltu. Ratkaisun ongelmaan A-insinöörit löysivät keskittymällä lämpenemisen lähteeseen ja uudistamalla rakennuksen ikkunat.
Excursion aikana kuulimme monesti A-insinöörien eduista työnantajana ja heidän halustaan palkata opiskelijoita kesä- sekä osa-aikaistöihin. A-insinööreillä on mahdollista suorittaa ja opiskella erilaista taitoja opintojen eri vaiheissa, ja A-insinöörit tarjoavat laajan mahdollisuuden erilaisia diplomityömahdollisuuksia, joiden teosta maksetaan jopa 400 tuntia. Valmistumisen jälkeen A-insinöörit jatkavat työntekijän kouluttamista erilaisiin töihin.
Lopuksi kiitimme A-insinöörejä laululla ja antamalla heille kerhon mukin sekä mukiin täytettä. Excursion jälkeen tutustuimme myös toimiston taukotiloihin, jossa meitä odotti A-insinöörien tarjoamat pizzat. Maukkaiden pizzatarjoiluiden jälkeen otimme vielä excursiokuvan toimiston edessä.
– Lauri Anttila, kerhon jäsen
Perjantai
Teekkarien LVI-kerho vieraili Kotimaan Pitkän viimeisenä päivänä Tampereen Sulkavuoreen valmistuvalla Tampereen Seudun Keskuspuhdistamolla, jonne Lindab toimittaa ilmanvaihtokanavat ja -komponentit. Aamun virkistäytymisen jälkeen matkaan lähdettiin Lindabin bussikyydillä iloisesti Tampereen keskustasta.
Työmaalle ajettiin pitkää ja jännittävää tunnelia maan alle. Jätevedenpuhdistamoa rakennetaan siis kallion sisään ja arvoitu valmistumisajankohta on 2025–2026. Keskuspuhdistamo korvaa usean pienemmän jätevedenpuhdistamon, jotka muutetaan jätevedenpumppaamoiksi. Samalla kaupungista vapautuu tilaa mm. asunnoille ja liikerakennuksille. Valmistuessaan jätevedenpuhdistamoon pumpataan jätevesiä jopa 25 km päästä yhteistyössä mukana olevista lähikunnista.
Puhdistettu jätevesi lasketaan Pyhäjärveen. Monen puhdistusvaiheen ja noin vuorokauden viipymän jälkeen vesi on jopa puhtaampaa kuin Pyhäjärvessä. Laitoksella on mahdollisuus myöhemmin puhdistaa myös lääkejäämiä vedestä, mikäli sitä edellytetään jatkossa.
Keskuspuhdistamon jätevedenkäsittelykapasiteetti on 100 000 m3 vuorokaudessa, kun käytössä on kuusi isoa pumppua. Myöhempää laajentamista varten on varattu paikat kahdelle lisäpumpulle ja -altaalle. Yhden pumpun kapasiteetti on lähes 1 m3/s ja tarvittava sähköteho 300 kW. Laitos tuottaa biokaasua, jolla katetaan 100 % tarvittavasta lämmöstä ja 50 % sähköstä.
Lindab on tuonut ilmanvaihtokanavia valmistavan koneen työmaalle, mikä on huomattavasti vähentänyt kuljetustarpeita kuorma-autoilla ja siten myös merkittävästi vähentänyt päästöjä. Kierresaumakanavia valmistetaan työmaalla ohuesta metallinauhasta, johon puristetaan kierteet ja jonka saumat liitetään yhteen. Kone on ohjelmoitu automaattisesti leikkaamaan kanavat haluttuun mittaan. Vaihtelevia kanavakokoja varten on eri kokoisia muotteja, joita vaihdetaan koneeseen. Suurimmat kanavat ovat jopa yli metrin halkaisijaltaan. Kanavien asennusta varten syvälle kallioon porataan kannakkeita, joiden vetolujuus kestää painavat kanavat.
Ilmanvaihtokanavien materiaalit ovat sinkittyä tai haponkestävää terästä asennuskohteesta riippuen. Jätevesialtaiden päälle tuotava tuloilma jaetaan tasaisesti haponkestävällä suutinkanavalla. Poistoilmalle käytetään rei’itettyjä muovikanavia, koska edes haponkestävä teräskanava ei ole riittävän kestävä kostealle ja happamalle poistoilmalle.
Työmaavierailu oli kerholaisille hieno ja ainutkertainen kokemus, jossa hahmotti ihan eri tavalla hankkeen kokoluokan. Kiitos Lindab, Hanna Metsä ja Pasi Sauvolainen mielenkiintoisesta excursiosta!
– Pinja Koskinen, kerhon Varapuheenjohtaja